Tikun purkaminen kotelostaan oli helpoin osuus. Piti hieman näyttää ruuvimeisseliä ja irrotella osat toisistaan. Piirilevyn käsittelyssä suositellaan yleensä suurta varovaisuutta, mutta ainakaan muutama lattialle pudottaminen ja tahmatassuilla näplääminen ei todistetusti vaikuttanut toimintaan mitenkään. :)
Seuraavana oli vuorossa oli auton purkaminen ja tilan tekeminen. Pohja oli kiinnitetty niin lujasti, että se oli porattava auki. Sääli sinänsä. Kojelaudan, penkit ja takavalot muodostava muovikappale oli varmasti kauniin oranssi 80-luvulla, mutta nyt lähes kolmekymppisen auton haalistunut verhoilu suorastaa huusi maalausta. Penkkiä piti kuitenkin ensin kaventaa reilusti, että tikku mahtui sisään. Kuljettajan puoli jouduttiin poistamaan kojelautaa lukuun ottamatta kokonaan ja takalokasuojaan piti viilata lovi USB-liitintä varten.
Enää oli jäljellä auton kasaaminen. Piirilevyn sujautin mustan vesi-ilmapallon sisään suojaan katseilta ja pölyltä, minkä jälkeen töräytin liitoskohtiin reilun annoksen kuumaliimaa ja painoin auton puolikkaat yhteen. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut kiinnittää osat yhteen epoksiliimalla kestävämmän ja siistimmän lopputuloksen saavuttamiseksi.
Käytössä Pontiac ajaa asiansa varsin tyydyttävästi. Auto mahtuu peruuttamaan jopa iMacin näppäimistön USB-porttiin, joskin tällöin näppäimistö nousee muutaman sentin. Vasen takapyörä ei valitettavasti mahdu nykyisellään pyörimään kunnolla, koska se ottaa yhä kiinni ruumispussilta näyttävään piirelevyn suojaan.
No Wau! Nyt mä tiedänkin mitä toivon synttärilahjaksi ;)
VastaaPoistaToi on auto on muuten MUN vanha.