Raitapaita, öh eiku -huppari

Ihana Metsolan joustofrotee odotteli pitkään inspiraatiota. Sitten kun se tuli, ei puolimetrinen kangas riittänytkään 92-kokoiseen haalariin. No, paitaan aina riittää. Leikkasin paidan koossa 98 ilman saumanvaroja (koska en jaksanut piirtää kokoa pienempää ja tuo oli lentokonepaidan jäljiltä valmiina). Kooltaan tuosta tuli ihan kiva lapselle 86 cm, kasvunvaraakin vielä jäi.

Applikaatio onnistui ihan kohtuullisesti. Valkoinen kangas on peräisin esikoiselle kierrosta tulleesta 62 cm velourpaidasta, veikkaisin että tuo paita on ollut abiturienttiserkkuni käytössä vauvana ja sen jälkeen aika monen muun. Punainen on jämäpalaa näistä housuista.
Kulmien ompelussa onnistuin kulma kulmalta paremmin. Täällä Unikuun terapiahuoneen ohjeita, joita koitin ommellessa muistella (en muistanut).

Ompelu se sitten tökkikin.
Kaulukseen piti tulla kevyt resorikanttaus. Punaisesta resorista olin aikaisemmin leikannut johonkin paitaan kaulusresorin tuplana, joten nappasin vaan valmiin palan (ihan liian lyhyt!) tätä paitaa varten ja näppäränä tyttönä keksin lisäksi uuden tavan kantata kaulus: saumuroidaan oikea puoli nurjalle ja käännetään oikealle puolella kantiksi ja kaksoisneulalla päälle. Lopputulos oli AIVAN KAMALA ja olihan se pakko purkaa.

Ärsytti niin kovasti että menin kaivamaan jostain hupun kaavan ja juuri ja juuri kankaasta riitti ja sain kauluksen kuntoon. Kivasti saumurin saumoissa näkyy tuota punaista resoria sisäpuolella, muistona kauluskokeilusta.

Jostain syystä sivusaumat aaltoilivat todella paljon, yritin ilmeisesti liian irvokkaasti yhdistää saumoja ja oli pakko ottaa molemmilta puolilta sivusauma uusiksi. Aaltoilua jäi, mutta uudelleensaumurointi kavensi paitaa entisestään, mikä on oikein hyvä juttu.

Hupullisena tästä tulikin aivan mahtava, vai mitä?