Ralliautoja...ja muita syksyompeluksia

Kestovaippakaupan kimppatilaus saapui samana päivänä Kikka3:n luo kun naapurin poika täytti 3 vuotta. Tilauksessa oli jostain syystä tätä sinistä Lillestoffin luomutrikoota, en yhtään muistanut sitä tilanneeni saati mitä siitä piti alunperin tulla. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kangasta oli tilattuna 60 cm ja näppärästi siitä riitti sopivasti kahteen paitaan etu- ja takakappaleeseen. Toinen omalle ja toinen naapurin pojalle.

Kaavana Ottobren 4/2013 Fall Basic 104 cm, leikattu ilman saumanvaroja ja nyt tuli sopiva koko. Edellinen samalla kaavalla tehty (vissiin bloggaamatta taas,) oli valtava ja meni kaappiin odottelemaan omaa aikaansa! 

Punainen kangas Maaemon kangasaitan luomuinterlockia, musta luultavasti Jätti-Rätistä. Mustavalkoresori tietty Majapuulta.

Ompelin paitojen kantit Berninaan teipillä kiinnitetyllä Janomen nauhankääntäjällä ja vielä on hakusessa sen parhaat puolet. Paitoja vertaamalla huomaa, että samalla pistonpituudella tulee erilaista kanttia, materiaalista riippuen. Musta kantti on resoria ja punainen kantti interlockia, hyvin huomaa että resorilla tulee napakampi pääntie, suoraansanottuna turhankin napakka. 

Pipoon taas tuli ajatus samana päivänä Hyppytikin Tarun kuljettamasta Paapiin kimppatilaustupsusta.  Tilasin neljä puuvillatupsua Paapiilta tietämättä yhtään mihin ne päätyvät.
Pinkin talvihaalarin kylkeen ompelin sitten jämäkankaista velourpipon fleesevuorilla. Kaavana Ottobren 4/2012 lörppäpipo.

Laitetaas vielä tähän se ensimmäinen Fall Basic 104 cm, Ikasyrin leijonatrikoosta.
Ensimmäinen kanttaus kantinkääntäjäjällä! 

Psykedeelinen jumppis?

 

Keväällä tuli ommeltua joku haalari Ottobresta koossa 104.

Majapuun kolmeosaisesta neuloksesta (yhdessä kankaan leveydessä kolmea eri kuosia) leikkasin tämän haalarin ja melko tarkalleen koko pala meni. Jos oikein muistan niin olin tilannut kangasta sen perinteisen metrin. Resorit myös Majapuulta.

 

Ompelin tämän lähes kokonaan ompelukoneella, koska en ollut viitsinyt kantaa saumuria mukaan ompeluseuraan. Ja sitten kun aikaa jäi niin innostuin vähän noissa koristetikkauksissakin.

 

Yllättävän kiva haalari tästä tuli, vaikka väri ja kuosiyhdistely onkin makuuni melko hurja.
Mallissa on aika avonainen kaula-aukko ja vetoketju häiritsee lasta, joten sille pitäisi ehkä tehdä jotain jos haluaisi tämän enemmän käyttöön. Viimeks tasi olla päällä juhannuksena ;)

Terapiakäsityö

Elämässä on isoja iloja ja suuria suruja.
Kudoin (=neuloin, anteeksi hämäläisyyteni) omani (4+5=9) tähän tyynyyn. 

Raitasommitelma tehty raitageneraattorilla, vinkin antoi Unelia.
Langat merseroitua puuvillalankaa omista varastoista ja tyynystä tuli juurikin sen kokoinen kuin mustaa ja valkoista riitti. Punaista jäi vielä puoli kerää. Valmiin tyynyn koko noin 40*60 cm.

Tyynyn aloitus on kasialoitus, neuloin tämä pyörönä ja silmukoin tämän kasaan sopivan sisätyynyn päälle.

Tunika kruunuapplikoinnilla

Ottobrestä 4/2012 melkolailla ohjeen mukaan valmistui tämä tunika, koko 122 cm. Hopeanhohtopallotrikoo Jätti-Rätistä joskus vuosia sitten hamsteroitu, nyt vasta raaskin käyttää.
Ja miten helppoa olikaan tuo helman kuminauhapoimutus. Suotta vetkuttelin!

Pyssykotelo naamiaisiin

Lapsi sai kutsun naamiaisiin ja pinkistä länkkärihatusta se ajatus sitten lähti. Ruutupaita hankittiin Lindexin poikien osastolta, pyssy lelukaupasta ja pyssykotelon ompelin pikkulänkkärin isosiskon vanhan nahkasaappaan varresta. Pyssykotelon sisäpuoli on suoraan saappaan teddyvuoresta, oli kyllä varsin helppo ompelus tämä. Toinen varsi vielä ompelemati, mietin onko tarvetta vielä toiselle kotelolle.

Pyssyvyöksi lyhensin omasta kaapista löytyneen Hello Kitty -solkisen vyön.

Keppiheppa on tullut meille kirppikseltä ja sille olen aikaisemmin ommellut suitset ihan uusista materiaaleista, samettinauhaa yms., harmillisen huonosti näkyy kuvissa. Mutta suitset olivat ainakin tuplahintaiset heppaan verraten! Mut onpahan omannäköiset!

Neliöliina taaperolle

Viime kesänä tekemäni kantoreppu oli jo käynyt pieneksi ja Emmi sattui tekemään komean liinan niin olihan se sitten ryhdyttävä itsekin toimeen. Ja hyvä että ryhdyin, sillä samoihin aikoihin ystävälle tuli akuutti tarve sopivalle liinalle isomman lapsen kantamiseen. Edellisellä viikolla olin tehnyt neliöliinan itselle (miksi mä viittaan aina edellisiin ompeluksiin joita ei edes löydy blogista?!), sitä tehdessä pähkäilin mitoituksen ja tekotavan, joten tämä sujui jo lähes rutiinilla helpommin. 

Kuuma kesäpäivä, siis koneet terassille ja kello käyntiin:

3h 45min aktiivista työtä leikkuusta 

tukitikkauksiin saakka. 

Ensimmäinen sovituskuva 3,5-vuotiaani kanssa. 

Hyvältä tuntuu. Pehmeältä ja paremmalta kuin oma. Höh.

 

Tässä liinan onnelliset omistajat, ystäväni ja 4,5-vuotiaansa <3 p="">

Ohut kirsikka-puuvillakangas uutta, sisäpuolen punainen vanhaa puuvillaverhoa ja pehmusteena kierrätettyä fleesepeittoa.

Lempimekko Summer Basic

  

Kokeilin yhden paidan Ottobre 2/2013 Summer Basicista ja se vaikutti kivalta kaavalta (mitänyt vaakaraita paksunsi, kangas ei ollut tarpeeksi joustavaa ja mallikin oli sellainen makkarat peittävä vyötärölössö josta ei tiennyt mitenpäin se kuuluu päälle laittaa... laitetaan siitä mahdollisesti kuvaa kunhan se on ensin otettu). No kuitenkin, meinasin toisen tehdä pienin muokkauksin kun ihastuin tuohon kanttaamiseen uudella kantinkääntäjälläni...

Yömyöhällä tätä mekkoa leikatessa iski epäluulo, mulla oli kaavoiksi piirrettynä etu- ja takakappale täsmälleen samanlaisena. Onneksi Fb:n paikallisessa ompeluryhmässä oli pelastava enkeli paikalla ja sain tiedon että takakappale on kauluksesta ihan tavallinen, eikä ollenkaan noin avonainen... leikkasin sitten sen mukaan ja pituutta leikkasin sen mukaan kuin kangasta riitti. Lyhensin sitten vielä sovituksen jälkeen sen tähän mittaan. Tää on maailman paras mekko päällä!

Ja kattokaa NYT miten hienoa kanttia mä osaan tehdä!

Alushame fiftarimekolle

Ostin syksyn juhliin fiftarimekon, jonne alle tuunasin alushameen. Alin kerros on helma kirppismekosta, johon tein vaan kuminauhakujan katkaistuani mekon. 

Hameeseen ompelin metrikaupalla tylliä, kahdessa eri kerroksessa, vain ylin kerros kiinnitettynä. Aluksi olin niin laiska etten jaksanut ompelukoneen lankoja vaihtaa, mutta sitten helmaa kohti edetessä tajusin, että hame saattaa vilkahtaa mekon alta...

Pahoittelen luokattoman huonoa kuvaa, alushame kyllä ajaa asiansa varsin hyvin ja antaa sopivasti volyymiä. Testattu on häissä sun muissa karkeloissa.

Kaulasuoja pikkukiekkoilijalle

Pikkuneiti kävi viime talvena jääkiekkokoulua, jossa pakollisena varusteena oli kaulasuoja.
Ompelin fleesestä hänelle tällaisen omalla kaavalla, käyttäjän nimi eteen kirjailtuna.

Villakassi hameesta

Facebookin ompeluelämää -ryhmässä naiset ompelivat läjäpäin kivoja kasseja eri kankaista. En ehtinyt aaltoon mukaan, mutta ompelin tämän sentään jo viime vuonna vaikka kuva tulee vasta nyt. Kaava muistaakseni Ottobre-lehdestä.

Materiaalina on isotätini perintövillahame, joka sellaisenaan ei ollut minulle käyttökelpoinen, mutta innolla materiaaliksi sen otin. Ja tällainen siitä tuli. Myös kassin vuorikangas on tuosta hameesta.

Kassin kahvaan tuunasin kännykälle sopivan pussin. (seuraavalla viikolla vaihdoin kännykkää, eikä uusi mahtunut tuohon taskuun)

Kuminauharypytys sivutaskussa.

Samaisesta hameesta tuli sitten myöhemmin tasku ja toinenkin.

Vatupassi - jotta elämä olis tasapainossa

Ystäväni täytti pyöreitä viime syksynä äskettäin. Tässä hänelle lahjaksi askartelemani vatupassi. Tämä on minulta aivan huikea suoritus, sillä olen maailman surkein askartelija. Kimalleliima ei kyllä ehtinyt kuivaa ennen lahjan antamista, joten ihan putkeen ei mennyt tämäkään.

Vatupassin toiseen päähän olin tunkenut käsinvärjätystä harmaasta teetee Aureasta neulomani Baktuksen (unohtui kuvata), keskellä oli kossupullo ja toisessa päässä karkkeja.

Juhlamekko 122 cm

Tälle kesälle oli tiedossa paljon juhlia ja vaikka mekkoja oli jo kaapissa piti silti yksi tekaista, koska löytyi näin kiva kaava, Old fashioned beauty, Ottobre 3/2013. 

Kangasta käytiin Euronkankaasta etsimässä, mutta omasta kaapista se lopulta kaivettiin.

Ensin tein kokeilumekon koossa 116 cm, mutta sen ollessa täysin jämpti päätin tehdä varsinaisesta mekosta isomman. Onneksi, sillä tästä tuli aivan sopiva.

Tällainen siitä tuli, koko 122 cm Ottobre lehdestä 3/2013. Kaulukset jätin pois ja ompelin paikalle pitsiä. Samaa pitsiä on myös vuoritetun mekon vuorin helmassa, harmillisesti vuorista tuli hivenen liian lyhyt eikä se vilku tarpeeksi. Nauha vyötäröllä nousee mielestäni käytössä turhan ylös, sen voisikin kiinnittää helmaosaan, jolloin se jäisi paremmin vyötärölle. Tukikankaana kannattaa ohuissa mekoissa käyttää mahdollisimman kevyttä versiota, nyt meinaa kankaan alta hiukan näkyä. Ja piilovetoketjun ompelua olisi syytä harjoitella, ei se nimittäin piiloon mennyt tässäkään.

Jotta mekko ei olisi turhan tyylikäs, laitoin siihen leikkisät napit. Murretun roosan väriset napit odottavat nappilaatikossa mahdollista mekon "toista tulemista".

Kuvaaminen juhlien jälkeen, huoh.

Lahja hammaslääkärille

Tuore hammaslääkäri sai minulta lahjaksi tällaisen pussukan. Sen voi vaikka töihin viedä ja säilyttää siellä kahvirahoja tai potilailta irrotettuja hampaita tms. Ja voi sitä pikkupotilaat vähän halatakin.

Päällinen joustofroteeta, sisältä kännykän mentävä pussi bambujoustofroteeta. Taskun kangas isotädin villahameesta ja nappi mummin varastoista. Ripustinnauha napattu kännykkäriiputtimesta.

Peruspaitoja kesäksi

Kaikki paidat koossa 98/104. Kaava oma suurennos jostain vanhasta, mahdollisesti Papana-kaavasta.

Skittapaita

Harjoittelin hiukan kankaanpainantaa ja harjoituskappaleeksi päätyi napakka Jättirätin trikoo. Leikkasin siitä sitten paidan poikaselle, vaikka tuo valkoinen seulan läpi painamani kitarantekele olikin ruma ja suttureunainen.

Onneksi minulla on ihana taiteellinen ystävä, joka jatkoi kuvaa hiukan kangastusseilla.

O 3v: "Wau, onko tää mulle?"