27.2.08

Pikkukassit

Tilkuista syntyi tämmöisiä pikkukasseja. Sisällä paljon taskuja korteille, kännykälle, huulirasvalle, avaimille, iPodille.

Keltainen kassi oli harjoituskappale, ja toimii nyt edellä postatun muistipelin säilönä. Sini-valko-vihreä on itselläni käytössä.

Materiaalina molemmissa kaksinkertainen (päällikangas ja vuori) puuvilla. Kiinnitys nepparilla.

Muistipeli

Vauvansosepurkkien kannet ovat oivallista materiaalia pienen lapsen muistipeliin: ne kestävät käsittelyä ja maistelua, naksuvat kivasti
ja pinoutuvat päällekkäin. Pareja voi tehdä lisää taitojen karttuessa ja sitä mukaa kun purkinkansia kotiin kertyy. Meillä oli ensin vain kolme paria, nyt pelataan innokkaasti jo seitsemällä parilla.

Purkinkansien sisäpinnalle on liimattu tarroja ja lahjapaperista leikattuja kivoja kuvia (kontaktimuovin avulla).


Idean löysin Ihan Itse -foorumilta, jota ei näköjään enää pääse kirjautumatta lukemaan, joten en voi linkittää.

25.2.08

Pikkuvauvan luottoyövillikset

Nämä taitavat olla ihan ensimmäiset neulomani villikset. Lankana kaksisäikeinen Myllymuksujen hahtuva. Olivat käytössä joka yö (paitsi kun olivat pesussa) noin kolmikuiseksi asti.

Nämä pöksyt lämmittävät pian yhtä toista kestoilijaa uudessa kodissa.

Itsenäisyyspäivän villikset

Nämä villikset tuli neulottua pikapikaa itsenäisyyspäivän juhliin, kun tarvittiin juhlamekon väreihin sointuvat pökät. Tämä on superhelppo sivusta neulottava Ruskovillan malli.

Toimivat hyvin juhlakäytössä ja yölläkin, koska keskiosa neulottu kolmisäikeisellä. Väri ei vaan ollutkaan kiva (mikälie possunväri?) ja jäivät vähälle käytölle.

Nämä pöksyt lämmittävät yhtä toista kestoilijaa uudessa kodissa.

13.2.08

Pikkuautosta tilaihmeeksi!

Sain isosiskolta lahjaksi muistitikun, jonka mainostekstien peittämä keinonahkainen kotelo ei ollut lainkaan minun makuuni. Asialle oli pakko tehdä jotain.

Vähän ideointia ja paljon Googlea sai minut jo lähes vakuuttuneeksi siitä, että siirrän muistitikun legopalikan sisään. Porukoiden luona legoja kaivellessa huomasin pikkuautolaatikon, josta sain välittömsti paremman idean. Vertailtuani silmämääräisesti purettua tikkua ja Matchboxin Pontiacia (1979) päätin aloittaa projektin.

Tikun purkaminen kotelostaan oli helpoin osuus. Piti hieman näyttää ruuvimeisseliä ja irrotella osat toisistaan. Piirilevyn käsittelyssä suositellaan yleensä suurta varovaisuutta, mutta ainakaan muutama lattialle pudottaminen ja tahmatassuilla näplääminen ei todistetusti vaikuttanut toimintaan mitenkään. :)

Seuraavana oli vuorossa oli auton purkaminen ja tilan tekeminen. Pohja oli kiinnitetty niin lujasti, että se oli porattava auki. Sääli sinänsä. Kojelaudan, penkit ja takavalot muodostava muovikappale oli varmasti kauniin oranssi 80-luvulla, mutta nyt lähes kolmekymppisen auton haalistunut verhoilu suorastaa huusi maalausta. Penkkiä piti kuitenkin ensin kaventaa reilusti, että tikku mahtui sisään. Kuljettajan puoli jouduttiin poistamaan kojelautaa lukuun ottamatta kokonaan ja takalokasuojaan piti viilata lovi USB-liitintä varten.

Auton sisustan maalaamisen yhteydessä päätin maalata myös kuluneen ulkokuoren uudella kerroksella matta mustaa. Huonot maalausolosuhteet kuitenkin jättivät maalipinnan paikoin rosoiseksi, mikä loppujen lopuksi todettiin erittäin tyylikkääksi ja sopivaksi. Maali ei mennyt ensi yrittämällä myöskään kaikkiin penkin koloihin, minkä ansiosta autossa on nyt hieno häivytetty tummanpunainen lattia.

Enää oli jäljellä auton kasaaminen. Piirilevyn sujautin mustan vesi-ilmapallon sisään suojaan katseilta ja pölyltä, minkä jälkeen töräytin liitoskohtiin reilun annoksen kuumaliimaa ja painoin auton puolikkaat yhteen. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut kiinnittää osat yhteen epoksiliimalla kestävämmän ja siistimmän lopputuloksen saavuttamiseksi.

Käytössä Pontiac ajaa asiansa varsin tyydyttävästi. Auto mahtuu peruuttamaan jopa iMacin näppäimistön USB-porttiin, joskin tällöin näppäimistö nousee muutaman sentin. Vasen takapyörä ei valitettavasti mahdu nykyisellään pyörimään kunnolla, koska se ottaa yhä kiinni ruumispussilta näyttävään piirelevyn suojaan.

7.2.08

Vauvan hattu

Maailman yksinkertaisin hattu vauvalle: suorakaiteen muotoinen trikoopala, kaksi saumaa (joko molempiin sivuihin tai niinkuin tässä, sivuun ja päälaelle) ja päärme reunaan.

Tämä hattu on siis ohut ja kesäinen, yksinkertaista Myllymuksujen pallotrikoota. Tein tämän viime kesänä, mutta näköjään vielä mahtuu päähän.

Babylegsit

Pieni sai riittävän pitkät babylegsit (eli vauvan säärystimet/hihanjatkeet) omista vanhoista varvassukistani. Sukat olivat kantapäätöntä mallia, joten leikkasin vain varpaat pois ja saumuroin reunan, valmista kahdessa minuutissa :)

Jossain vaiheessa saatan aktivoitua ja laittaa leikattuihin päihin kumpparit.