Hermione's Everyday Socks

Eräs höpsö lankahamsteri osti lankakaupan loppuunmyynnistä satsin pussitettuja nelivärisiä sukkalankoja, Regiaa, kun halvalla sai. Vuosia niitä varastoitiin, kunnes selvisi että näiden vyötteessä olikin pelkkää huijausta, kahta rumaa väriä kerässä sitten lopulta vaan oli.

Nappasin kerät ja puikot mukaan kesällä euroopan autolomalle ja neulova kaveri vinkkasi tämän kivan ohjeen Ravelrystä, joten tässä Hermione's Everyday Socks.

Tällä kertaa tein ihan täsmälleen ohjeen mukaan (tämä on minulle todella vaikeaa, niin neulomisessa, ompelussa kuin ruoanlaitossakin). Mutta ohje oli kiva ja siinä oli sopivasti uutta pureskeltavaa. Vähän jotain muuta kuin perussukka.

Vajaan parin viikon lomalla sain neulottua vain vähän, kantapään kavennukset  purin vain kerran jossain Etelä-Ruotsissa. Ruma lanka ei innosta neulomaan.

Sukan pituutta pohdin pitkään (ei huvittanut tehdä valmiiksi) ja tarjosin niitä kaikille lähipiirissä, mutta kaikki kieltäytyivät. Tein ne sitten lopulta itselleni.

Ovat niin rumat, että ovat melkein hienot.

Mekkoja itselle

Joko sitä odottaa valoisia päiviä valokuvaamisen kanssa tai sitten ei. Joko sitä bloggaa heti ommeltuaan tai sitten ei. Päätin nyt blogata nämä omat lempparit, vaikka kuvat eivät niille oikeutta teekään.

Mekot kuitenkin tekevät. Ainakin iloiseksi. Minut.

Ensin esitellään sormineulontaharjoituksia. Yksi lankakerä riitti vain kerran kaulan ympärille ylettyvään huiviin, joten piti purkaa ja pistää Putkis-lankaa väliin. Nauhalanka sormineulottu, musta tikuteltu paksuilla puikoilla.

Huivin alla näkyy ehkä parhaiten seuraavan villamekon oikea väri.

Tämän kauniin viininpunaisen neuloksen olen ostanut köyhänä opiskelijana aikomuksenani tehdä siitä villatakki. Sitä takkia ei koskaan tullut, mutta onneksi olen sitkeästi hillonnut tätä kaapeissa ja laatikoissa muutosta toiseen, välillä antanut kankaan äidille ja sittemmin saanut sen taas takaisin. 20 vuotta vierähti, kunnes sain lopulta aikaiseksi. Kaavan otin kirppislöytö Benettonin mekosta ja palmikon tuohon kaulukseen keksin ihan itse vahingossa leikkuusuiruja hyödyntämällä. Hihansuut ja takakaulus käännetty framilonin kanssa. Palmikon ompelin käsin saumuroituun reunaan ja viimeiset pistot mekko jo päälläni, koska en halunnut sitä enää riisua kerran päälle sovitettuani.

Mekko on tällä hetkellä yli polven ja leikattu neuloksen "resorireunasta", mietin lopullista mittaa vielä ennen kuin teen helmakäännöksen. 

Mustavalkoiset pallot oli myös niitä kankaita, joille piti hakea rohkeutta ja inspiraatiota vuoden verran. Vähänhän se on edelliseen verrattuna.

Kaavana Onion 2035, koko M.

Aika kiva tuli. Seuraavaan versioon teen empireleikkauksen himpun alemmas tai jätän koko leikkauksen pois.

Tämän mekon kankaan ostin itselleni palkinnoksi töihin pääsystä, Ikasyrin Cable Knit luomujersey on aivan ihanaa pehmoista kangasta, josta ei halua koskaan irrottautua. Mekon kaava on napattu sekoittamalla Onion 2035:ttä ja kirppikseltä löydetty Gantin mekkoa. Kauluksen kanssa oli ns. haasteita ja välivaiheita mutta lopputulos onkin parempi kuin alkuperäinen suunnitelma. 

Tämä ei kaipaa kaulakorua, kun kaulus itsessään on kuin koru. Työkäyttöä varten mekossa myös taskut. 

Kaulahuivi Isoveljestä

Tähän meni kolme kerää Novitan Isoveljeä, eli tuli aika pitkä.
Harmi vain että ei tullut saajalle mieleinen, saatan purkaa sukiksi.

Terapiakäsityö

Elämässä on isoja iloja ja suuria suruja.
Kudoin (=neuloin, anteeksi hämäläisyyteni) omani (4+5=9) tähän tyynyyn. 

Raitasommitelma tehty raitageneraattorilla, vinkin antoi Unelia.
Langat merseroitua puuvillalankaa omista varastoista ja tyynystä tuli juurikin sen kokoinen kuin mustaa ja valkoista riitti. Punaista jäi vielä puoli kerää. Valmiin tyynyn koko noin 40*60 cm.

Tyynyn aloitus on kasialoitus, neuloin tämä pyörönä ja silmukoin tämän kasaan sopivan sisätyynyn päälle.

Vatupassi - jotta elämä olis tasapainossa

Ystäväni täytti pyöreitä viime syksynä äskettäin. Tässä hänelle lahjaksi askartelemani vatupassi. Tämä on minulta aivan huikea suoritus, sillä olen maailman surkein askartelija. Kimalleliima ei kyllä ehtinyt kuivaa ennen lahjan antamista, joten ihan putkeen ei mennyt tämäkään.

Vatupassin toiseen päähän olin tunkenut käsinvärjätystä harmaasta teetee Aureasta neulomani Baktuksen (unohtui kuvata), keskellä oli kossupullo ja toisessa päässä karkkeja.

Kahdet tallella, yhdet kadonneet

Ihanasta Rowan Colourspun -langasta neuloin peruslapaset neljätoistavuotiaalle. No, ne raukat unohtuivat jonnekin sovituskoppiin jo ennen kuin ehdin niitä kuvaamaan blogia varten. Jämistä tuli lapaset viisivuotiaalle, virkkasin niihin pienet pitsikukkaset piristykseksi. Kahdesta kerästä siis kahdet lapaset, nelosen pyöröllä neulottu molemmat.

Anopin varastoista otin kaksi kerää Novitan Puroa ja neuloin niistä lapaset omaa kokoa. Väri ei ole kyllä mieleinen meillä kenellekään, mutta käyttöön ne silti päätyivät (jollain oli taas omat hukassa).
Puikkoina nelosen bambut (ne katosivat kesken projektin!) ja pyörö.

lammaspaita

Tässä kaapinperukoilta löytynyt esikoiselle neulomani villapaita, koko taitaa olla 98/104, selvästi tälle käyttäjälle pieni jo. Onneksi yksi käyttäjä vielä perheestä löytyy.

Yhtään en muista mistä ohje on, saati mitä lankaa tähän käytin, mutta sen muistan että langat ostin Anjalinista hyvän palvelun kera.

Pehmeät rannekkeet kasikymppisille

Neuloin vuosi sitten anopille luonnonvalkoiset ja tänä keväänä mummolleni violetit pitsirannekkeet tällä ohjeella. Neuloin nämä pyöröillä yhtäaikaa, Magic loop -tekniikalla. Täällä ohjetta aiheeseen, jos ei ole koskaan saanut aikaiseksi kokeilla. En siis todellakaan suostu neulomaan mitään, jos pitää tehdä toinen samanlainen heti perään. Yhtäaikaa neuloen tulee kerralla valmista ja kevennukset ja levennykset on helppo tehdä molempiin yhtäaikaa.

Molemmissa lahjoissa oli käytössä viimetinka, valkoisiin virkkasin vielä pitsejä ja päättelin autossa matkalla juhlapaikalle ja nämä violetit valmistuivat juhlia edeltävänä yönä. Jätin toisen pään pitsit pois, jotta ehdin pestä ne!

Ihanaa lankaa, pehmeää ja taatusti kutittamatonta on tämä reumalanka Schachenmayr Rheuma Thermal Wolle / Fine Wool. Ostin myös kerän luonnonmustaa varastoon, josko siitä tekisi itselle jotakin, joskus.

S-kokoiset Tiuhtikset

S-kokoiset Tiuhtikset hahtuvasta. Valkoinen luomulaatuista. Käytin tähän loput kaapista löytyneet superpehmeät tummanruskeat ja sitä jäikin enää alle metri jäljelle.
Lahkeita vertaamalla näkee hyvin, että valkoisen hahtuvan paksuus hiukan vaihteli. Arvelin ettei vaippakäytössä ole niin vaarallista, vaikka toinen lahje on ohuempi toista.

Babybornin mekko

Jämälangoista tikuttelin tällaisen mekon (puoli vuotta sitten) ohje oli ehkä jostain kässälehdestä, en muista enää mistä.

Lisää neulegraffiteja

Nyt on reitin kaksi muutakin siltaa merkattu.

Huovutetut tossut pikkusiskolle - Duffers

Pikkusisko sai syntymäpäivälahjaksi nämä töppöset.
Neuloin ohjeen isoimmalla koolla ja huovutin pesukoneessa 60 asteessa, lopputulos koko 38. Lanka on Pirtin liukuvärjättyä hahtuvaa kaksinkertaisena ja pohja vahvistettu lisäksi Nalle-langalla.

Näitä pitänee tehdä lisää. Tässä vielä kuva ennen huovutusta, verrokkina crocsit kokoa 43.

Neulegraffiti

Eilen illalla jätin lenkkipolun varrelle sillan kaiteeseen tämmöisen koristeen. Sen tarkoitus on kannustaa ja piristää juoksijoita, jos ei muita niin itseäni ainakin.















Lankoina tummanruskea 7 Veljestä ja valkoinen puuvillalanka jonka merkkiä en muista.

Tänään kävin tietenkin vahtimassa, ja siellä se vielä on, jee! Nuoli näyttää tarkan kohdan. Moni juoksi sen ohi tänään, ja ainakin osa kiinnitti huomiota :)

Mustavalkoista huovutettua

Lapsi tilasi itselleen uudet lämpimät lapaset ja suunnitteli itse raidoituksen. Ja jotta ei menisi tylsäksi laitettiin värit toiseen lapaseen vastakkaisina. Lankana Huopasen jämät kaapin pohjalta.

 

Shroom

Jo alkutalvesta neuloin itselleni alpakkavillalangasta Shroom-pipon. Myssystä tuli pehmeä ja lämmin ja ihana muutenkin, mutta miksi ihmeessä menin ostamaan ruskeaa (mustaa ei ollut!)

Ruskea sopii yhteen villakangastakkiini toki, mutta pian pipon neulomisen jälkeen tein mahtavan kirppislöydön, joka mustavalkoisena jätti taakseen muut takit.

Eli melko vähälle käytölle jäi. No, ehkä ensi talvena sitten.

Niin ja olipas jotenkin vaikea laskea noita mallikertoja. Taisi tulla yksi mallikerta liikaa kun meinasi usko pipon sopivuudesta loppua. Nyt se on sitten himpun turhan pitkä. Kasvunvaraa siis.

Tummansininen neule kaukaa 90-luvulta

Omalla mallilla neuloin tämän PAINAVAN puuvillaneuleen musteensinisestä merseroidusta langasta.
Paita oli kovassa käytössä useita vuosia, sitten makasi kaapissa ainakin kymmenen vuotta. Viime kesänä kuvasin paidan ja kiikutin kirpputorille. Toivottavasti on löytänyt käyttäjän.

Lautailija

Lankana ihana Garnstudion Maija kansinkertaisena.

Vuosituhannenvaihteen seepra

Kaappien kätköistä löytyi tämä merseroidusta puuvillasta neulomani paita. Koko on noin 92 ja paidan ensimmäinen käyttäjä onkin jo kymmenvuotias.

Kirahvi eiku siis seepra piti ohjeen mukaan tehdä intarsiana paidan etumukseen, mutta koska olin soveltanut ohjeeseen paksumman langan, muistaakseni Novitan Tennesseen,  ei olisi seepra mukavasti mahtunut tjsp. Päädyin sitten neulomaan erillisen palan ja liittämään sen paitaan. 

Vuosien varrella paita on varmaan pesty tummien kanssa ja valkoinen on harmaantunut ikävästi. Nyt seuraavaa käyttäjää varten poistanen kir seepran ja keksin jotain muuta virkistystä tuohon rintaan.

Nuo alunperinkin kireiksi  (superhoikka käyttäjä) tehdyt resorit ovat kutistuneet pesuissa, mutta on ne vaan edelleen aika hauskat. Tuota tekniikkaa pitänee soveltaa johonkin tulevaan neuleeseen vielä uudelleen.

Skew

Aikaa sitten kässämessuilta tuli hankittua ohutta Katia-sukkalankaa ja lopulta löytyi malli, johon halusin tuon käyttää. Tai toisinpäin: löytyi malli joka suorastaan vaati tuollaista lankaa.

Printtasin ohjeen ja epäusko iski. Onneksi minua kannustettiin sanoilla että "jos joku osaa nuo sukat tehdä niin sinä". Oli sitten pakko ottaa haaste vastaan. Ja jossain neulomisen puolivälissä löysin ohjeen suomeksi. Se oli kyllä näiden sukkien valmistumisen edellytys.

Tämä on ihana malli neuloa, tarvitsee vain osata laskea. No välillä tuli laskuvirheitä ja se oli aika ärsyttävää kun piti purkaa molempia sukkia. Niin, ei yksi haaste kerralla riittänyt vaan pitihän tässä tietysti kokeilla uutta tekniikkaakin eli tehdä kaksi sukkaa pitkällä pyöröllä yhtä aikaa. No se oli onneksi helppoa kuin heinänteko.

Valmiissa sukissa terä on himpun liian pitkä minulle, koska en osannut sitä arvata oikein. Mulla on ilmeisesti aika kapeat nilkat, koska varsi lörpöttää. En osannut päätellä silmukoita tuossa resorissa, vaikka katsoin ohjetta siihen yhdestä jos toisestakin lähteestä ja purin ja päättelin tuon useita kertoja. Lopulta sain pääteltyä niin, että varsi joustaa ja jotenkuten palautuukin. Mutta ei se millään muotoa ole kaunista katseltavaa. Mutta kuka niitä näkeekään.

Palmikkopipo joulupakettiin

Palmikkopipo tätä ohjetta mukaillen.

Lankana kaksi oranssia: Gjestal Maija ja tuntemattomaksi jäänyt mohair.

Koska pipo oli hiukan liian lyhyt, neuloin siihen pari senttiä resoria.